Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Sukututkimuksen uudet mahdollisuudet DNA-testien avulla

Hyvä apuväline sukututkimukselle on DNA-avusteinen eli geneettinen sukututkimus, mutta se on aivan eri asia kuin lääketieteellinen DNA-tutkimus. Yksinään se ei kuitenkaan johda hyvään lopputulokseen, vaan tarvitaan rinnalle perinteinen sukututkimus.

Tuhannet suomalaiset yksityishenkilöt ja lukuisat sukuseurat ovat ottaneet DNA:n avukseen, selvittääkseen sukunsa, sukujensa ja eri sukuhaarojen välisiä suhteita. Monet vanhoihin tutkimuksiin perustuvat teoriat sukujen alkuperästä ja sukuhaarojen keskinäisistä suhteista ovat saaneet DNA:n avulla tarkennuksia ja hyvin paljon muutoksia. Ihminen voi erehtyä asiakirjojen tulkinnoissa, kirjurit ja papit ovat voineet tehdä virheitä ja aina biologinen isäkään ei ole se kuka asiakirjoihin on merkitty – DNA kertoo aina lahjomattoman totuuden. Poikkeuksia tietenkin on, myös tässä asiassa: nimet ovat joskus tulleet äidin puolelta, kuten aviottomien lasten tapauksissa ja silloin tällöin myös Savossa on kotivävy voinut ottaa appensa nimen. On myös tapauksia, joissa Savossakin autiotalon uusi isäntä on ottanut uudeksi sukunimekseen talon nimen.

DNA-tutkimusten merkitys korostuu sukututkimuksissa erityisesti asiakirjoista löydettyjen sukulinjojen varmistamisessa ja suvun alkuvaiheiden ja asustushistorian selvittämisessä. Teorioita voidaan vahvistaa tai kumota. Savossa ja Karjalassa sukunimet yleensä periytyvät isältä pojalle, eivätkä ole olleet niin vahvasti sidottuja taloihin kuten Länsi-Suomen alueella.

 

Testaukseen tarvitaan suvun miespuolinen henkilö

Y-kromosomin tutkimuksen vaatimuksena on se, että testattavan on oltava miespuolinen suvun jäsen, koska vain miehellä on Y-kromosomi. Naisen sukupuolikromosomit ovat XX, kun miehillä se on XY. Isälinjaiset testit ovat aina käyttökelpoisia saman sukunimen kantavien sukulinjojen selvityksessä. Jos sukupolviketjussa on välissä yksikin nainen niin isälinjan suku vaihtuu. Sukupolvien välillä kasvaa luonnollisesti riski siitä, että joku isälinjaan kirjattu ei olekaan poikansa biologinen isä.

DNA-testejä on kahta tyyppiä: markkeripohjaiset testit ja SNP-testit. Tulosten hyödyllisyys perustuu siihen löytyykö sopivaa vertailupohjaa. Kun testit yleistyvät, tulosten hyödytkin kasvavat.

Suomalaiset ovat pääasiassa kolmea isälinjaista ryhmää. Yli 60% suomalaisista kuuluu idästä tulleeseen ryhmään, tästä itäsuomalaisten osuus on 70%. Suomalaisiin alaryhmiin kuuluu monia alahaaroja joiden yhteinen kantaisä voi olla lähes 5000 vuoden päässä. Luonnollisesti isälinjoja on tullut nykyisen Suomen alueelle monissa eri muuttoaalloissa ja eri suunnista. Tässäkin on apuna DNA, jolloin saadaan selville Suomen asutushistoria. Skandinaviasta Suomeen on tullut n. 30% väestöstä ja he ovat jääneet yleisimmin Länsi-Suomeen. Tosin samoja sukuja on tullut niin Savon kuin Karjalankin alueelle.

 

Saman sukunimen omaavat pääsevät kauas suvun historiaan

Isälinjaisilla DNA-testeillä voidaan selvittää onko saman sukunimen omaavilla kaukaisilla sukuhaaroilla yhteinen kantaisä. Monien vanhojen, samaakin sukunimeä kantavien, sukuhaarojen sukulaisuus ei selviä asiakirjojen tiedoista, niiden puutteellisuuden vuoksi. DNA-testillä on mahdollisuus päästä 1500- luvulle tai peräti 1400-luvulle tai vieläkin kauemmaksi, riippuen sukunimen kantajien määrästä vuonna 1541.

Testatuista Räsäsistä voidaan sanoa isälinjaisen DNA:n perusteella että heillä kaikilla sukuhaaroilla on yhteinen Räsänen-niminen kantaisä. Alaryhmä on levittäytynyt Hämeestä Savoon viimeistään keski-ajalla ja itäsuomalaisista suvuista samaan alahaaraan kuuluu mm. osa Parviaisista.

Räsäsen nimeä ei Savon vanhimmissa (1541) veroluetteloissa esiinny. Räsäsen nimi tulee esille Antti Ihalempisen lisänimestä Räsä ensimmäisen kerran 1557. Savolaisten sukujen keskuudessa 1500-1600 luvuilla nimenvaihdot olivat varsin yleisiä. Sukunimet olivat pikemminkin lisänimiä ja vanhojen kantasukujen parista syntyi uusia sukuja nimeä vaihtamalla.. Muuttotietoja ei myöskään veroluetteloissa suuremmin ollut, tiedot perustuvat olettamuksiin: samanniminen mies jos katosi ja ilmestyi toisaalla. Ei voida olla täysin varmoja oliko kyseessä sama henkilö.

DNA-testausta suunnittelevat voivat maksaa testit lähisuvun kesken kimpassa. Yksi testi hyödyttää koko sukupiiriä jonka voi itse tilata. Testipaketti saapuu kotiosoitteeseen muutamassa viikossa joka sisältää näytteenottoa varten kaiken tarvittavan. Solunäyte otetaan molemmista sisäposkista kaaputtamalla ja lähetetään tutkittavaksi tavallisessa kirjeessä.

Kaisa Puheloisen lyhennelmä Ari Kolehmaisen/Suku- ja historiapalvelu ”Menneen jäljet” tekstistä