Sukututkimus
”Kuka olen, mistä tulen, miksi olemme mitä olemmekaan?”
Siinäpä kysymys, mutta sukututkimus saattaa vastata kysymykseen.
Perinteinen sukututkimus
Räsästen suvuista on tähän mennessä tehty 20 julkaisua, joista viimeisimpänä vuonna 2023 valmistunut I osa Historiikki 1945 – 1923 ja II osa DNA-tutkimus. Luettelo julkaisuista on kotisivuilla kohdassa Sukututkimus, Sukukirjat.
DNA-sukututkimus
Geneettinen sukututkimus on tullut 2000-luvulla täydentämään perinteistä, asiakirjoihin ja muihin historiallisiin lähteisiin perustuvaa sukututkimusta. Geneettinen sukututkimus tuli mahdolliseksi ihmisen perimän selvittämisen myötä. Tutkimuksessa hyödynnetään ihmisen solunäytteestä tehtävää DNA-analyysiä. Mieslinjojen Y-kromosomin DNA periytyy isältä pojalle lähes muuttumattomana, joten ns. isälinjat ja yhteinen kaukainenkin esi-isä voidaan tunnistaa. DNA:ssa tapahtuvat muutokset eli mutaatiot antavat mahdollisuuden päätellä eri sukulinjojen erkaantumisen ajankohtia ja keskinäistä järjestystä.
Vastaavasti on mahdollista tutkia myös naisten X-kromosomin DNA:n avulla ns. äitilinjoja.
Ihmisryhmien välisten geenivertailujen kautta on voitu selvittää väestöjen alkuperää, keskinäisiä sukulaisuussuhteita ja muuttoliikkeitä hyvin pitkienkin ajanjaksojen takaa. Tutkijat ovat voineet osoittaa, että Suomen miesväestössä on geneettisesti erilaisia ryhmiä. Valtaosa suomalaisista miehistä, yli 60 %, kuuluu kaukaa idästä maamme alueelle saapuneeseen ryhmään eli N-haploryhmään. Tämän ryhmän miehet ovat nykyään yleisempiä itäisessä Suomessa. Noin 30 % suomalaismiehistä on puolestaan peräisin väestöstä, joka saapui nyky-Suomen alueelle ajanlaskun alussa lännestä, Skandinaviasta. Tämän ryhmän miehet kuuluvat I-haploryhmään ja ovat yleisempiä läntisessä Suomessa.
Räsästen sukuyhdistys on tehnyt Suomen mittapuussa, ehkä jopa maailmanlaajuisesti, laajan isälinjaisen DNA-tutkimuksen. Tutkimus käynnistyi vuonna 2017. Tutkimukseen on käytetty Family Tree DNA:n laajimpia mahdollisia isälinjatestejä. Testejä on tehty tähän mennessä jo 48 kappaletta. Tutkimus jatkuu edelleen. Lisää DNA-näytteiden testejä toivotaan vielä useiden sukuhaarojen selvittämiseksi. Näistä voi tiedustella yhdistyksen DNA-koordinaattori Juhani Räsäseltä, ks. Yhteystiedot.
Sukuyhdistyksen tutkimuksen yksityiskohtaiset tulokset sisältyvät julkaisuun ”Räsästen Sukuyhdistys ry. II osa DNA-tutkimus, 2023” .
Tutkimuksessa saatu päätulos oli se, että Pohjois-Savon Räsäsiä on olemassa isälinjaiselta alkuperältään kaksi pääryhmää, joista suurempi kuuluu idästä saapuneeseen N-haploryhmään ja toinen I-haploryhmään, joka on peräisin lännestä. Ryhmien yhteinen alkuperä on hyvin kaukana menneisyydessä, noin 45 000 vuoden päässä Lähi-Idässä. Näiden kahden ryhmän reitit nyky-Suomen alueelle ovat täysin erilaisia. I-haploryhmään kuuluneet ovat tulleet Euroopan halki Skandinaviaan, kun taas N-haploryhmään kuuluneet ovat kiertäneet Aasian, Siperian ja Volgan alueen kautta Itämerelle.
Savolaiset Räsäset syntyivät rautakautisesta Ihalempisten suvusta, joka mainitaan 1500-luvun puolivälissä Pohjois-Savon toiseksi suurimpana sukuna. Ihalempiset jälkeläisineen kuuluvat I-haploryhmään. Ihalempisistä syntyi myös monia muita suuria itäsuomalaisia sukuja. 1500-luvun lopussa suvun nimi muuttui vaiheittain Räsäseksi. Samaan aikaan sukuun liittyi N-haploryhmään kuulunut Olli Soini, joka omaksui itselleen sukunimen Räsänen. Hän ja hänen miespuoliset jälkeläisensä, Soininpoika-Räsäset, kuuluvat yhteisestä sukunimestä huolimatta eri haploryhmään kuin Ihalempis-Räsäset. Nykyisin valtaosa Räsäsistä kuuluu Soininpoika-Räsäsiin ja N-haploryhmään. Vanhemman Ihalempis-Räsästen I-haploryhmän osuus jäänyt pienemmäksi.
Kolmannesta Räsäs-ryhmästä ei ole vielä käytettävissä tarkempia tietoja. Nämä Räsäset ovat karjalaista N-haploryhmää ja asuvat mm Säämingissä, Kerimäellä ja Uukuniemellä. Etenkin Uukuniemellä heidän sukunimenään on Rasanen. He ovat ehkä 1500-luvulla Lappeella eläneiden Räsästen jälkeläisiä.